Vuoden 1918 sota 

Sodan nimitykseen liittyen kirjoitti Heikki Hellman Helsingin Sanomissa 14.5.95 seuraavasti:

Yksi sota, monta nimeä. Rakkaalla lapsella, vuoden 1918 sodalla, on monta nimeä. Kaksi vuotta sitten suomalaiset historiantutkijat istuivat koolla miettimässä, mikä niistä olisi se oikea.

Kansalaissota, perusteli professori Hannu Soikkanen, koska konsensushenkistä termiä käytettiin ahkerasti jo sodan aikana ja heti sen jälkeen.

Kapina se oli, koska yhtäällä punaiset ottivat valtiollisen vallan käsiinsä ja toisaalta valkoiset nousivat kapinaan ensin venäläisjoukkoja ja sitten punaista valtiovaltaa vastaan.

Aikalaiset kokivat taphtumat luokkasodaksi, korosti tutkija Pertti Haapala, mutta nimitys kelpaa myös sodan rakenteellisen selittämisen tarpeisiin.

Sisällissotaa puolusti professori Heikki Ylikangas, koska se on termeistä muodollisesti neutraalein.

Vapaussodasta oli kyse apulaisprofessori Ohto Mannisen mielstä siksi, että sekä punaiset että valkoiset taistelivat vapauden voittamiseksi, sortoa vastaan.

Vallankumoukseksi sodan tulkitsi professori Risto Alapuro, koska siinä luokkapohjainen organisoitunut ryhmä otti haltuunsa valtiollisen vallan maan keskeisillä alueilla.

Vuoden 1918 sotaa piti parhaana nimityksenä tutkija Jari Ehrnrooth, koska vain se kattaa tapahtumien kaikki ainekset, rakkaan lapsen kaikki nimet.

Kilpalaulantaa ei lopulta syntynyt, vaan kävi selväksi, että jokaiselle nimelle on oikeutuksensa.

Paluu