KAUHAJOKISTEN OPINTIE ENNEN KANSAKOULUJA
Lukkarinkoulusta Kiertokouluun

Kauhajoki sai 1627 kappelioikeudet ja oman kappalaisen, jolloin oletettavasti kansanopetuskin tehostui sillä kuulustelut suoritettiin omassa kirkossa.
1690 piispantarkastuksessa seurakuntalaisten ulkolukutaito todettiin kohtalaisen hyväksi.
1710 piispantarkastuksessa seurakunnan kristinopintaito todettiin jo perusteelliseksi.
Isonvihan aikana kansanopetus loppui lähes kokonaan.
1719 rovastintarkastuksessa huomattiin että useimmat lapset olivat opettamatta, vain keski-ikäiset osasivat jonkin verran lukea.

Isonvihan jälkeen Kauhajoellakin alkoi lukkarinkoulu.
Jo 1723 kuningas määräsi papiston kehotuksesta vanhemmat sakon uhalla huolehtimaan lasten kristinopin ja lukutaidon alkeista. Ne joiden vanhemmat eivät tähän pystyneet lähetettiin lukkarinkouluun.
Emäseurakunnan kirkkoherraksi valittiin 1751 Salomon Hannelius, joka hyväksytti 1754 Kauhajokisten vastusteluista huolimatta tarkan ja tiukan koulusäännön. Opetusta oli annettava lukkarinkouluissa 4-5 viikkoa syksyllä ja keväällä. Kaikki kahdeksan täyttäneet lapset oli pantava kouluun, jota ennen vanhempien oli opetettava heille bokstawit. Vanhempien oli myös sakkojen ja yhden sunnuntain "tukissa" istumisen uhalla huolehdittava lastensa koulunkäynnistä, sekä hankittava lapsille oppikirjat. Lukujärjestyksen mukaan aamupäivällä oli ulkolukua. Tämän jälkeen tunti laulua, jolloin opeteltiin "selvästi ja joutuisasti" hakemaan virret virsikirjasta. Iltapäivällä kaikki harjoittelivat sisälukua virsikirjasta.
Hanneliuksen aikana myös täysi-ikäiset joutuivat rangaistuksen uhalla katekismuskuulusteluihin. Avioluvan saamisen ehtona oli selvä lukutaito.
1806 kirkonkokouksessa oli esillä lastenopettajien palkkaaminen kylille lukkarin avuksi, lastenopettajia ei kuitenkaan saatu. Torppari Erkki Koski oli aiemmin pientä korvausta vastaan opettanut pyydettäessä Kauhajoenkylän lapsia ja hän lupasi jatkaa opetustyötä. Myöhemmin oli myös muutamia muita henkilöitä, joita käytettiin lastenopettajina.

1850-luvulla Suur-Ilmajoen uusi kirkkoherra opettajana toiminut Carl Rudolf Forsmann esitti Kauhajoelle perustettavaksi lastenkoulun. Opetusta annettaisiin vuoronperää Päntäneellä, Hyypässä, Aronkylässä ja Kirkonkylässä. Kirkonkokous 1853 edellytti, että talolliset kustakin kylästä antavat tilaa koulun käyttöön. Opettajan palkaksi sovittiin 10 kopeekkaa lapselta viikossa, sekä talvella "valoa ja halkoja". Köyhäinhoitohallituksen tuli huolehtia varattomien lasten opetuksesta.
1854 Kauhajoella käynnistyi kiertokoulutoiminta. Kauhajoki jaettiin kahteen koulupiiriin: Hyyppä, Nummijärvi ja Päntäne muodostivat oman piirinsä johon opettajaksi valittiin Matti Kivinen. Toisen piirin muodostivat Aro, Harja ja Kirkonkylä opettajana Petteri Mänty.
1859 kirkonkokouksessa otettiin esille kiinteiden koulujen perustaminen. Kokouksen kanta oli kuitenkin kielteinen ja koulut jatkoivat toimintaansa kiertokouluina. Aina ei kiertokoulukaan toiminut v.1860-62 ei seurakunnassa ollut kuin yksi opettaja Matti Kivinen. Saatu oppi oli vaihteleva lukutaito eikä lainkaan kirjoitustaitoa. 1862 toiseksi opettajaksi valittiin Hiskias Ahlberg Rahkolasta. Kivinen ja Ahlberg toimivat Kauhajoen ainoina opettajina seuraavat 20 vuotta. 1883 Matti Kivinen erosi virastaan hänen seuraajakseen valittiin Herman Perämäki, jonka oli opetettava vuodessa Päntäneellä 3 kk, Hyypässä 3 kk ja Nummijärvellä 2 kk. Oppiaineita olivat tavaus, sisäluku, ulkoluku, veisuu ja kirjoitustaito, joka otettiin opetusohjelmaan vasta 1800 -luvun parina viimeisenä vuosikymmenenä.
1884 kiertokoulun opettajien palkka (150 mk vuodessa) alettiin maksaa verovaroista, kun se oli aiemmin maksettu vaivaisjyvästöstä. Samalla palkattiin viinaverovaroilla kolmas opettaja J. J. Rosenlund, joka kuitenkin kuoli pian ja hänen työnsä siirtyi Ahlbergille. 1890 -luvulla kiertokoulujen toiminta tehostui alettiin kiinnittää huomiota opettajien pätevyyteen ja oppikirjoihin, kunnan varoilla hankittiin 50 lasten raamattua luku- ja oppikirjoiksi. 1890 palkattiin myös jälleen kolmas opettaja Wilho Högander, Pikku-Ville, jolla oli kansakoulunopettajan todistus lukutaidosta. Opettajien työpiirit olivat seuraavat Ahlberg opetti Kauhajoen alapäässä, Högander keskiosassa ja Peränen yläosissa. Kaikkien työaika oli 34 viikkoa vuodessa. Seurakuntalaisten piti kyyditä opettajia sekä antaa koululle ja opettajalle huoneet, valo ja lämpö.

Kauhajoella toimi vuosisadan vaihteen molemmin puolin myös useita yksityisiä lastenopettajia, jotka pientä korvausta vastaan opettivat lukemista ja kirjoittamisen alkeita. Tunnetuimpia olivat Katri Rantee eli Pikku-Kaisa, Amalia Tarkka, Hilma Kääly ja Albertiina Yrttimaa. Nummijärvellä kotikoulua pitivät Jaakko Kulmala ja Nestori Nummijärvi.

Vusisadan lopulla alettiin perustaa pysyviä kansakouluja, silti kiertokoulutkin olivat vielä tärkeitä, monet oppimishaluiset kävivät koulua useita kertoja jolloin tulokset paranivat. Kiertokouluissa käytiin myös alakoulujen puuttuessa saamassa alkeisopetus. Nummikoskella ja Nummijärvellä toimi 1908-1918 yhteinen kiertokoulu 17,5 viikkoa vuosittain kummassakin kylässä opettajana Jaakko Järvinen "Järvis-paappa". Vuosisadan vaihteen jälkeen kiertokoulun opettajia palkattiin lisää, niin että heitä oli 1923 kaikkiaan kuusi. 1930 -luvulla oli Sahankylässä ja Lamminmaassa vielä toiminnassa kiertokoulut.

Takaisin

Kristiina Kanerva
Lähteet: Liisa Ruismäki / Kauhajoen historia, Heikki Nurmela / Kauhajoen koululaitos 1882-1982