RAUTATIE - POHJANMAAN RATA JA SUUPOHJAN RATA

 

Rautatien saaminen Pohjanmaalle tuli ensi kerran esille 1863 -64 Valtiopäivillä, mutta se ei saanut kannatusta. Ratahanke herätti kuitenkin jatkuvaa kiinnostusta ja toimintaa. Asia oli valtiopäivillä esillä useaan otteeseen, mutta päätöstä ei tehty. Luvattiinpa Kauhajoeltakin välillä ilmaista työvoimaakin, jos hallitus avaisi tutkimuslinjan Kauhajoen pitäjän läpi. Ja mikäli rata sitten rakennettai- siin, kuntalaiset antaisivat ilmaiseksi tarvittavan maan. Haluttiin, että rata kulkisi Hämeenkangasta Kankaanpään läpi Ilmajoelle. Toiveet kuitenkin valuivat hukkaan kun valtiovalta 1877 -78 valtiopäivillä päätti rakentaa Pohjanmaan radan sisämaan kautta. Rata vihittiin 29.9. 1883.

Suupohjan rata -hankkeen otti esille kristiinalainen valtiopäivämies, sittemmin kauppaneuvos C. A. Carlström 1882 valtiopäivillä, jo ennen Pohjanmaan radan valmistumista. Kauhajoella suunnitelmasta puhuttiin ensi kerran kuntakokouksessa 27.12.1884, ja kunta lupasi sitä varten viljelemätöntä maata ilmaiseksi ja viljellystä perittäisiin arvion mukainen korvaus. 1888 valtiopäivillä C. A. Carlström anoi tutkimuksen suorittamista sopivim- man ratasuunnan aikaansaamiseksi Seinäjoelta Kristii- naan. Hanke raukesi jälleen vaikka radan rakentamiselle olisi ollut hyvät perusteet sikäli, että seutu, jonka läpi rautatietä on ehdotettu rakennettavaksi on kaikkein viljavimpia Suupohjassa ja koko maassa. Ilmajoki on tunnettu kautta Suomen, samoin Kurikka, Kauhajoki ja Lapväärtti.

Rautatiestä keskusteltiin pitkin 1890-lukua erityisesti Ilmajoen Maamiesseurassa. 17.2.1896 pidettiin Mantilan kestikievarissa radanvarsikuntien yhteinen kokous, jossa Kauhajokea edustivat talolliset Aapeli Toivakka, Juha Ikkelä, Otto Marttila, Herman Pukkila ja J. H. Siltanen. Kokouksessa valittiin komitea viemään asiaa eteenpäin, ja puhuttiin läntisestä yhdysradasta Vaasan radalta Porin radalle siinä toivossa, että yleinen huomio kohdistuisi asiaan paremmin. Seuraavassa ratakokouksessa Kristiinassa kesäkuussa 1896 radan kulkusuunnaksi määriteltiin Seinäjoki ja Ilmajoki joen itäpuolta Kurikkaan, Kauhajoen Aronkylään, kirkolle ja Päntäneelle sieltä Karijoen kautta Kristiinaan. Rataan kuuluisi myös haara Kauhajoelta Honkajoen kautta Kankaanpäähän ja Porin radalle.

Radan rakentaminen otettiin käsiteltäväksi valtiopäivillä 1900, jolloin suunta oli vielä määrittelemättä. Valtion rautatiekomitea ehdotti kapearaiteisen radan rakentamista Seinäjoelta Porin radalle ja Kristiinaan tai Kaskisiin. Tämän säädyt hyväksyivät 1900. Keisari ei kuitenkaan vahvistanut valtiopäivien päätöstä. Kapearaiteisen radan rakentamista eivät kuitenkaan tulevan kulkuväylän ympä- ristökunnat hyväksyneet, sillä sitä pidettiin loukkauksena. Valittiin lähetystö esittämään asia hallitukselle.

Ilmajoen Maamiesseura kutsui kesällä 1901 koolle Suupohjan maamiespäivät Korpisaareen, missä käsiteltäisiin ratakysymystä. Otto E. Könni alusti ko- kouksessa ehdotuksen yksityisen rautatien rakentamisesta Seinäjoelta Kristiinaan tai Kaskisiin. Perustettaisiin osakeyhtiö; maanomistajat antaisivat tarpeellisen maan, puutavaran ja työvoiman osakkeita vastaan. Kiskojen ja liikkuvan kaluston hankintaan anottaisiin valtiolainaa. Kokouksen osanottajat olivat innostuneita ja päätökselle hurrattiin, vaikka järkevimmät osanottajat yrittivät toppuutella ja vakuuttaa, että rata-asia etenee myös valtiopäivillä. Myöhemmin kun Könni oli tarkemmin paneutunut kustannuslaskelmiin ja toteuttamismahdolli- suuksiin ei hän enää ollut yhtä optimistinen. Ja vuoden lopulla hän myönsi: "Vaan tuo asia tuntuu suuremmalta asialta valmistettavaksikin kuin mihin ollaan kehittyneitä ja on siis ainakin toistaiseksi kokonaan nukkunut."

Kesällä 1902 lähti Helsinkiin lähetystö, jossa Kauhajoen edustajana F. S. Risku anomaan "armollista esitystä ensi valtiopäiville rautatien rakentamisesta Seinäjoki - Kaskinen." Kun maan uusi kenraalikuvernööri ruhtinas Obolenski 1904 lähti Suomen kiertomatkalle Ilmajoen Maamiesseura lähetti lähetystön puhumaan kenraalikuver- nöörille Suupohjan radan puolesta Seinäjoen asemalle 2.9.1904. Obolenski lupasi puolestaan silloin tehdä kaiken voitavansa asian toteuttamiseksi.

Vuoden 1904-05 valtiopäivillä Kristiinan edustaja C. A. Carlström esitti ratasuuntaa Seinäjoki - Kristiina - Kaskinen, mutta porvarissääty asettui kielteiselle kannalle eikä päätöstä tullut. Samaan aikaan 23.12.1904 maakun- nan miehet kokoontuivat Kauhajoen nuorisoseuralle miettimään tilannetta. Vuoden 1905-06 ylimääräisillä valtiopäivillä C. A. Carlstöm ja Kaskisten edustaja Gustaf Mattson saivat vihdoin voitettua porvarissäädyn vastarinnan ja myönteinen päätös tehtiin. Keisari antoi vihdoin määräyksen rautatien rakentamisesta Seinäjoelta Kaskisiin 11.12.1906.

Päätöksen varmistuttua tehtiin kustannuslaskelmat ja arvio oli lopulta 15.274.000 markkaa. Ratalinja oli päätetty vetää Teuvan kautta Kristiinaan ja Kaskisiin. Kauhajoella haluttiin radan tulevan kirkolle ja kaartavan nykyistä Aninkujan vartta jyrkästi Kainastolle ja Teuvalle. Toisessa vaihtoehdossa tyydyttiin siihen, että rata kaartaisi Teuvalle Aronkylästä. Rautatieviranomaisilla lienee ollut myös suunnitelmat radan tekemisestä suoraan Harjankylästä Teuvalle, ns. Riskun väärällä rata saatiin kulkemaan Aronkylän kautta Teuvalle. Rakennussuunni- telmat valmistuivat 1909 ja työt aloitettiin saman vuoden lokakuussa.

Kahden vuoden kuluttua rata oli valmis Teuvan Perälään asti ja liikenne valmiilla rataosalla aloitettiin marraskuussa. Aluksi liikennöi yksi juna päivässä. Vain kaksi viikkoa junaliikenteen alkamisesta 15.11.1911 avattiin aseman toisen luokan postitoimisto, joka kesäkuun alussa 1914 muutettiin ensimmäisen luokan postitoimistoksi. Kainaston asema sai toisen luokan postitoimiston kesäkuun alusta 1912. Koko rata Kristiinaan ja Kaskisiin valmistui kesällä 1913 ja se avattiin virallisesti liikenteelle 1.8.1913. Toista junavuoroa ei vain heti tullut. Hiljaisesta liikenteestä huolimatta Suupohjan radan ensimmäinen kuolemaan johtanut onnettomuus sattui jo 4.4.1914 Ilmajoella Penttilän kohdassa, jossa kauhajokelainen nuorukainen Latva-Äijö jäi junan alle.

Suupohja oli vihdoinkin saanut rautatien, jonka merkitys näkyi monin tavoin talouselämässä. Terva ja puutavara kuljetettiin Aronkylään Mattilan asemalle, josta se lastattiin Kristiinan ja Kaskisten junaan. Perustettiin uusia kauppoja. Radan varteen rakennettiin saha 1917 ja muita yrityksiä. Toinen rautatieasema Kainastolla vilkastutti kylän elämää ja se kohosi kylän keskipisteeksi. Rata työllisti oman paikkakunnan väestöä ja toi uusia ihmisiä ja uudenlaisia elämänmuotoja asemanseuduille. Aronkylä olikin pitkään tärkeä keskus ja kokoontumispaikka. Henkilöliikenne Suupohjan radalla loppui 1968.

takaisin

Kristiina Kanerva
Lähteet: Liisa Ruismäki / Kauhajoen historia, Aulis J. Alanen / Ilmajoki vuoden 1809 jälkeen